Nyt perjantai 13 päivän kunniaksi kirjoitan vähän epäonnistumisesta. Työnhaussa epäonnistumisia tulee aivan varmasti kaikille ja asioita ei kannata ottaa liian totisesti. Työnhausta voi kehittyä ja kannattaakin ajatella asiaa rakentavasti, eikä niin että taas epäonnistui jossain asiassa.
Uskalla mokailla!
Itse katson hyvin suureksi ongelmaks sen, että ihmiset eivät uskalla enää mokata missään. Kaikki mikä menee pieleen tai epäonnistuu on jotenkin kamala asia ja ei mitenkään korjattavissa oleva juttu. Totuushan ei ole näin, vaan nykyään monet vain tuntuvat pelaavan liian varman päälle. Tällöin omaa toimintaa on vaikea kehittää. Monet asiat tapahtuvat silloin kun koettelee oman mukavuusalueensa rajoja ja niitä pitäisikin koetella. Työnhakuasioissa kohtaan tänä varmisteluun usein silloin, kun joku miettii viitsiikö hakea jotain työpaikkaa, kun jos ei olekaan sopiva hakija. Mistäs sitä tietää ellei hae?? Ja mitä se haittaa vaikka epäpätevänä hakisikin jotain paikkaa. Usein työnhakuilmoitusten vaatimuslistat ovat niin sanottuja "joulupukin toivelistoja", jotka maalailevat kuvaa ideaalista hakijasta, jolla on kaikki nämä ominaisuudet. Usein listat ovat vielä mahdottomia ja heti kättelyssä, kuten että haetaan vastavalmistunutta nuorta, jolla on jo työkokemusta ja kattavat osaamisverkostot. Nämä harvoin toteutuvat yhdessä.
Aina kannattaakin hakea jos vain yhtään työpaikka kiinnostaa. Pahin asia mitä siitä voi seurata on se, että tuleekin palkatuksi hommaan. Kylläpä sitten varmaan harmittaa, eikun... Eli aina kannattaa mielummin ottaa riski kuin jäädä miettimään että ei tämä sovi.
50 hakemusta on vähän
Joskus uutta työpaikkaa etsiessä saattaa joutua oikeasti lähettämään kymmeniä hakemuksia. Työllisyystilanne on monilla aloilla vaikea. Kuitenkin jossain menee jo raja, eli jos on lähettänyt niin monta hakemusta, että tuntuu ettei vain ole mitään töitä, pitää vaihtaa omaa strategiaa. Edelleen työpaikoista suurin osa (noin 2/3) on piilotyöpaikkoja, jotka eivät tule edes julkiseen hakuun. Siksi omia hakustrategioita pitää miettiä jossain vaiheessa aina uusiksi. Puhutaan näistä myöhemmin lisää. Kuitenkin se, että jos 50 hakemuksen jälkeen pyytää ystäviltä/urapalveluista/ammattiliitolta apua vaikka hakupapereiden kanssa niin on ihan ok, näin kannattaakin tehdä jo mieluiten ennen työnhaun aloittamista. Tällöin voi olla varma, että ainakin hakupaperit ovat kunnossa ja vika ei ole niissä vaan jossain muualla.
Mutta palatakseni vielä tähän mokailuun kannustan nyt teitä kaikkia lopettamaan liian murehtimisen mokailusta. Mokailu tekee hyvää ja kaikki mokailevat. Tehkää se tyylillä ja oppikaa asioista. Mokailu onkin varmaan tärkeimpiä asioita, joiden kautta oppii itsestä ja omista rajoista jotain. Ja niitä rajoja kannattaa aina koetella. Mokalkaa siis rauhassa!
Uskalla mokailla!
Itse katson hyvin suureksi ongelmaks sen, että ihmiset eivät uskalla enää mokata missään. Kaikki mikä menee pieleen tai epäonnistuu on jotenkin kamala asia ja ei mitenkään korjattavissa oleva juttu. Totuushan ei ole näin, vaan nykyään monet vain tuntuvat pelaavan liian varman päälle. Tällöin omaa toimintaa on vaikea kehittää. Monet asiat tapahtuvat silloin kun koettelee oman mukavuusalueensa rajoja ja niitä pitäisikin koetella. Työnhakuasioissa kohtaan tänä varmisteluun usein silloin, kun joku miettii viitsiikö hakea jotain työpaikkaa, kun jos ei olekaan sopiva hakija. Mistäs sitä tietää ellei hae?? Ja mitä se haittaa vaikka epäpätevänä hakisikin jotain paikkaa. Usein työnhakuilmoitusten vaatimuslistat ovat niin sanottuja "joulupukin toivelistoja", jotka maalailevat kuvaa ideaalista hakijasta, jolla on kaikki nämä ominaisuudet. Usein listat ovat vielä mahdottomia ja heti kättelyssä, kuten että haetaan vastavalmistunutta nuorta, jolla on jo työkokemusta ja kattavat osaamisverkostot. Nämä harvoin toteutuvat yhdessä.
Aina kannattaakin hakea jos vain yhtään työpaikka kiinnostaa. Pahin asia mitä siitä voi seurata on se, että tuleekin palkatuksi hommaan. Kylläpä sitten varmaan harmittaa, eikun... Eli aina kannattaa mielummin ottaa riski kuin jäädä miettimään että ei tämä sovi.
50 hakemusta on vähän
Joskus uutta työpaikkaa etsiessä saattaa joutua oikeasti lähettämään kymmeniä hakemuksia. Työllisyystilanne on monilla aloilla vaikea. Kuitenkin jossain menee jo raja, eli jos on lähettänyt niin monta hakemusta, että tuntuu ettei vain ole mitään töitä, pitää vaihtaa omaa strategiaa. Edelleen työpaikoista suurin osa (noin 2/3) on piilotyöpaikkoja, jotka eivät tule edes julkiseen hakuun. Siksi omia hakustrategioita pitää miettiä jossain vaiheessa aina uusiksi. Puhutaan näistä myöhemmin lisää. Kuitenkin se, että jos 50 hakemuksen jälkeen pyytää ystäviltä/urapalveluista/ammattiliitolta apua vaikka hakupapereiden kanssa niin on ihan ok, näin kannattaakin tehdä jo mieluiten ennen työnhaun aloittamista. Tällöin voi olla varma, että ainakin hakupaperit ovat kunnossa ja vika ei ole niissä vaan jossain muualla.
Mutta palatakseni vielä tähän mokailuun kannustan nyt teitä kaikkia lopettamaan liian murehtimisen mokailusta. Mokailu tekee hyvää ja kaikki mokailevat. Tehkää se tyylillä ja oppikaa asioista. Mokailu onkin varmaan tärkeimpiä asioita, joiden kautta oppii itsestä ja omista rajoista jotain. Ja niitä rajoja kannattaa aina koetella. Mokalkaa siis rauhassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti