Tänään
keskustelu on vellonut paljon työmarkkinajärjestöjen
eläkeneuvottelujen ympärillä. Akava käveli eilen ulos
neuvotteluista, koska ei kokenut saavansa jäseniään tyydyttävää
ratkaisua aikaan. Tästä voi lukea lisää täältä ja täältä.
Monille
nuorille tämä eläkeratkaisu ei kuitenkaan merkitse oikein mitään.
Usko siihen, että tämä ratkaisu oikeasti pitäisi seuraavat 30
vuotta, on heikko. Moni on kertonut, ettei usko koskaan pääsevänsä
eläkkeelle ja tämän takia aloin miettiä, että millainen olisi
oma unelmaeläkeeni.
Pohditaan ensin sitä, mikä on unelmatyö. Annan
työssäni paljon palautetta CV:istä ja työhakemuksista etenkin
opiskelijoille. Olen tämän vuoden aikan lukenut varmaan sata CV:tä
ja varmaan enemmänkin hakemuksia, koska moni lähettää useamman
hakemuksen kommentoitavaksi. Näissä hakemuksissa on yksi asia, joka
pistää silmiin nyt enemmän kuin 3 vuotta sitten, kun aloitin tässä
hommassa. Se on yksi sana: unelmatyö.
Unelmatyö
on asia, joka on hiipinyt lähes jokaiseen työhakemukseen. Lähes
poikkeuksetta hakemuksissa toistuu tuo sana ja aina henkilö on
hakemassa juuri sitä unelmatyöpaikkaansa. Valitettavasti tämä,
että jokainen työnhakija ilmoittaa juuri tämän työn olevan oma
unelmatyö vie siltä sanalta tietenkin painoarvoa pois. Unelmatyötä
voidaan koittaa määritellä jonkin verran.
Unelmatyö
on väkisin suhteessa työkokemukseen. 15-vuotiaan unelmatyö on
täysin erilainen kuin 30-vuotiaan eli unelmatyö on aina suhteutettu
omaan kokemukseen. Unelmatyö siis vaihtelee.
Uskoisin
myös, että unelmatyössä yhdistyvät henkilön arvot sekä kyvyt
eli unelmatyö on sellaista, mitä haluaa tehdä sen takia, kun uskoo
sen olevan tärkeää.
Unelmatyö
on myös sellaista, jossa pääsee hyödyntämään oppimaansa eli
koulutusta vastaavaa työtä. Työssä oppii uutta ja voi kehittyä
eteenpäin.
Jos
nämä kaikki ehdot toteutuvat niin ainakin vielä tällä nuoruuden
viattomalla kokemuksella uskallan sanoa, että unelmatyössä viihtyy
myös pidempään. Tällöin alan ihmetellä hinkua eläkkeelle jo 55
ikävuoden jälkeen. Eihän siinä ole työuraa takana vielä kuin
vasta pari vuosikymmentä.
Jos
unelmatyö vaihtelee oman kokemuksen ja mielenkiinnon mukaan niin
luultavasti vaihtelee myös unelmaeläke. Onko unelmaeläke muuta
kuin tietty määrä rahaa?
Mielestäni
on. Unelmaeläke koostuu samoista asioista kuin unelmatyö. Se on
asioiden mahdollistamista. Unelmaeläkkeellä saan jatkaa myös
asioita, joiden parissa viihdyn niin työelämässä kuin
vapaa-ajalla. Unelmaeläkkeelläkin voi kokea tekevänsä jotain merkityksellistä ja olevansa tärkeä osa koneistoa.
Yksi
esimerkki unelmaeläkkeestä olisi tietynlainen osa-aikaeläke, joka
mahdollistaisi tietynlaisen työskentelyn sekä sosiaalisen piirin.
Se huomioisi sen, että ihmiset vanhenevat ja eivät jaksa enää
samalla tavalla kuin vastavalmistuneet. Se ei kuitenkaan poistaisi
ihmisten intoa tehdä töitä oman alan parissa. Yleensäkin downshiftaus työuran loppupäässä voi hyvin pidentää aikaa, jonka jaksaa olla töissä.
Työelämä
muuttuu kuitenkin jatkuvasti ja nykyään työn tekeminen ei ole enää
sidottu yhteen paikkaan, vaan etätyömahdollisuudet kasvavat. Myös
työsähköposteja luetaan helposti vapaa-ajalla ja työpuheluihin
vastaillaan kesken lomankin. Työ ja vapaa-aika alkavat helposti sekoittua. Itse olen
jo oikeastaan tottunut siihen, että hoidan työasioita melkein mihin
aikaan tahansa esimerkiksi facebookin kautta. En usko, että tilanne
tulee palaamaan toimistotyöaikaan vaan työn ja vapaa-ajan raja
tulee häljymään vielä enemmän. Tämän vuoksi onkin vaikeaa
ajatella tilanne, jossa henkilö, joka on tehnyt tällaista työtä
40 vuoden ajan yhtäkkiä lopettaa työnteon ja lähtee eläkkeelle.
Työ on enemmän osa elämää. Ja jotenkin minua ei haittaa ajatus
siitä, että näin on, koska työ on myös osa sosiaalista piiriäni.
Itse
ainakin toivoisin voivani tehdä työtä niin pitkään kun vain
jaksan ja intoa riittää. Elinajanodote on ikäiselläni naisella
reilu 80 vuotta, joten tilastollisesti elän vielä noin puoli
vuosisataa. Toivon voivani käyttää tämän koko ajan jotenkin
hyödyksi ja siksi eläkkeelle pääsy kuullostaa jotenkin oudolta
ajatukselta. Ikään kuin joutuisin koko ikäni odottamaan vain ja
ainoastaan eläkkeelle pääsyä.
En
kuitenkaan halua, että työelämään nähdään tällaisena
paikkana, vaan haluan, että se on monille juurikin sitä
unelmatyötä, jossa viihtyy ja jota haluaa tehdä. Tiedän, että
puhun pitkälti omasta näkökulmastani eli korkeakoulutettuna sekä
hyvin varmasti paljon asiantuntijatyötä tekevänä. Koska paljon
tästä työstä on ajatustyötä niin uskon voivani tehdä sitä
myös hyvin pitkään. On kuitenkin kaikkien etu, että työelämässä
viihtyy, oli työ mitä tahansa. Tärkeänä asiana pidän myös
sitä, että työntekijöiden terveydestä huolehditaan myös
enneltaehkäisevien keinojen kautta, eikä vasta sitten kun vahinko
on jo sattunut. Tämä
koskee kaikkia työntekijöitä
Unelmaeläke
on myös sellainen. Unelmaeläkkeellä huolehditaan edelleen ihmisten
terveydestä ja mahdollistetaan myös työnteko ihmisen omissa
rajoissa. Jokainen on yksilö ja toiset 80 vuotiaat ovat paljon
paremmassa kunnossa kuin toiset 60 vuotiaat. Siksi on vaikea nähdä
että eläkeratkaisussa löytyisi yksi oikea malli, joka sopii
kaikille kaikilta eri aloilta tulleille eläkeläisille.
Luulen
myös, että oman sukupolveni, joka on kasvanut nyt tietokoneiden
parissa, eläkeaika on hyvin erilainen jo siitä syystä, että
maailma on muuttunut pienemmäksi ja ihmiset tulleet helpommin
tavoitettaviksi. Unelmaeläkkeellä myös tekniikka pelaa paremmin ja
toimii ihmisten välisen tiedon välityksessä. Se myös auttaa
päivittäisissä rutiineissa.
Unelmaeläke
on kuitenkin vielä vain unelmaa. Sitä ei haeta samalla tavalla kuin
unelmatyöpaikkaa. Unelmaeläke syntyy vähitellen kun saamme yhdessä
keksittyä ratkaisuja muuttuvan yhteiskunnan eri tilanteisiin. Tämän
hetken eläkeneuvottelujen tulos oli mitä oli, seuraava voi taas
olla erilainen. Onneksi on vuosikymmeniä aikaa.
Sitä
unelmaeläkettä odotellessa....
