Unelmatyöstä unelmaeläkkeeseen

Tänään keskustelu on vellonut paljon työmarkkinajärjestöjen eläkeneuvottelujen ympärillä. Akava käveli eilen ulos neuvotteluista, koska ei kokenut saavansa jäseniään tyydyttävää ratkaisua aikaan. Tästä voi lukea lisää täältä ja täältä.

Monille nuorille tämä eläkeratkaisu ei kuitenkaan merkitse oikein mitään. Usko siihen, että tämä ratkaisu oikeasti pitäisi seuraavat 30 vuotta, on heikko. Moni on kertonut, ettei usko koskaan pääsevänsä eläkkeelle ja tämän takia aloin miettiä, että millainen olisi oma unelmaeläkeeni. 

Pohditaan ensin sitä, mikä on unelmatyö. Annan työssäni paljon palautetta CV:istä ja työhakemuksista etenkin opiskelijoille. Olen tämän vuoden aikan lukenut varmaan sata CV:tä ja varmaan enemmänkin hakemuksia, koska moni lähettää useamman hakemuksen kommentoitavaksi. Näissä hakemuksissa on yksi asia, joka pistää silmiin nyt enemmän kuin 3 vuotta sitten, kun aloitin tässä hommassa. Se on yksi sana: unelmatyö.

Unelmatyö on asia, joka on hiipinyt lähes jokaiseen työhakemukseen. Lähes poikkeuksetta hakemuksissa toistuu tuo sana ja aina henkilö on hakemassa juuri sitä unelmatyöpaikkaansa. Valitettavasti tämä, että jokainen työnhakija ilmoittaa juuri tämän työn olevan oma unelmatyö vie siltä sanalta tietenkin painoarvoa pois. Unelmatyötä voidaan koittaa määritellä jonkin verran.

Unelmatyö on väkisin suhteessa työkokemukseen. 15-vuotiaan unelmatyö on täysin erilainen kuin 30-vuotiaan eli unelmatyö on aina suhteutettu omaan kokemukseen. Unelmatyö siis vaihtelee.

Uskoisin myös, että unelmatyössä yhdistyvät henkilön arvot sekä kyvyt eli unelmatyö on sellaista, mitä haluaa tehdä sen takia, kun uskoo sen olevan tärkeää.

Unelmatyö on myös sellaista, jossa pääsee hyödyntämään oppimaansa eli koulutusta vastaavaa työtä. Työssä oppii uutta ja voi kehittyä eteenpäin.

Jos nämä kaikki ehdot toteutuvat niin ainakin vielä tällä nuoruuden viattomalla kokemuksella uskallan sanoa, että unelmatyössä viihtyy myös pidempään. Tällöin alan ihmetellä hinkua eläkkeelle jo 55 ikävuoden jälkeen. Eihän siinä ole työuraa takana vielä kuin vasta pari vuosikymmentä.

Jos unelmatyö vaihtelee oman kokemuksen ja mielenkiinnon mukaan niin luultavasti vaihtelee myös unelmaeläke. Onko unelmaeläke muuta kuin tietty määrä rahaa?

Mielestäni on. Unelmaeläke koostuu samoista asioista kuin unelmatyö. Se on asioiden mahdollistamista. Unelmaeläkkeellä saan jatkaa myös asioita, joiden parissa viihdyn niin työelämässä kuin vapaa-ajalla. Unelmaeläkkeelläkin voi kokea tekevänsä jotain merkityksellistä ja olevansa tärkeä osa koneistoa. 

Yksi esimerkki unelmaeläkkeestä olisi tietynlainen osa-aikaeläke, joka mahdollistaisi tietynlaisen työskentelyn sekä sosiaalisen piirin. Se huomioisi sen, että ihmiset vanhenevat ja eivät jaksa enää samalla tavalla kuin vastavalmistuneet. Se ei kuitenkaan poistaisi ihmisten intoa tehdä töitä oman alan parissa. Yleensäkin downshiftaus työuran loppupäässä voi hyvin pidentää aikaa, jonka jaksaa olla töissä. 

Työelämä muuttuu kuitenkin jatkuvasti ja nykyään työn tekeminen ei ole enää sidottu yhteen paikkaan, vaan etätyömahdollisuudet kasvavat. Myös työsähköposteja luetaan helposti vapaa-ajalla ja työpuheluihin vastaillaan kesken lomankin. Työ ja vapaa-aika alkavat helposti sekoittua. Itse olen jo oikeastaan tottunut siihen, että hoidan työasioita melkein mihin aikaan tahansa esimerkiksi facebookin kautta. En usko, että tilanne tulee palaamaan toimistotyöaikaan vaan työn ja vapaa-ajan raja tulee häljymään vielä enemmän. Tämän vuoksi onkin vaikeaa ajatella tilanne, jossa henkilö, joka on tehnyt tällaista työtä 40 vuoden ajan yhtäkkiä lopettaa työnteon ja lähtee eläkkeelle. Työ on enemmän osa elämää. Ja jotenkin minua ei haittaa ajatus siitä, että näin on, koska työ on myös osa sosiaalista piiriäni. 

Itse ainakin toivoisin voivani tehdä työtä niin pitkään kun vain jaksan ja intoa riittää. Elinajanodote on ikäiselläni naisella reilu 80 vuotta, joten tilastollisesti elän vielä noin puoli vuosisataa. Toivon voivani käyttää tämän koko ajan jotenkin hyödyksi ja siksi eläkkeelle pääsy kuullostaa jotenkin oudolta ajatukselta. Ikään kuin joutuisin koko ikäni odottamaan vain ja ainoastaan eläkkeelle pääsyä.

En kuitenkaan halua, että työelämään nähdään tällaisena paikkana, vaan haluan, että se on monille juurikin sitä unelmatyötä, jossa viihtyy ja jota haluaa tehdä. Tiedän, että puhun pitkälti omasta näkökulmastani eli korkeakoulutettuna sekä hyvin varmasti paljon asiantuntijatyötä tekevänä. Koska paljon tästä työstä on ajatustyötä niin uskon voivani tehdä sitä myös hyvin pitkään. On kuitenkin kaikkien etu, että työelämässä viihtyy, oli työ mitä tahansa. Tärkeänä asiana pidän myös sitä, että työntekijöiden terveydestä huolehditaan myös enneltaehkäisevien keinojen kautta, eikä vasta sitten kun vahinko on jo sattunut. Tämä koskee kaikkia työntekijöitä

Unelmaeläke on myös sellainen. Unelmaeläkkeellä huolehditaan edelleen ihmisten terveydestä ja mahdollistetaan myös työnteko ihmisen omissa rajoissa. Jokainen on yksilö ja toiset 80 vuotiaat ovat paljon paremmassa kunnossa kuin toiset 60 vuotiaat. Siksi on vaikea nähdä että eläkeratkaisussa löytyisi yksi oikea malli, joka sopii kaikille kaikilta eri aloilta tulleille eläkeläisille.

Luulen myös, että oman sukupolveni, joka on kasvanut nyt tietokoneiden parissa, eläkeaika on hyvin erilainen jo siitä syystä, että maailma on muuttunut pienemmäksi ja ihmiset tulleet helpommin tavoitettaviksi. Unelmaeläkkeellä myös tekniikka pelaa paremmin ja toimii ihmisten välisen tiedon välityksessä. Se myös auttaa päivittäisissä rutiineissa.

Unelmaeläke on kuitenkin vielä vain unelmaa. Sitä ei haeta samalla tavalla kuin unelmatyöpaikkaa. Unelmaeläke syntyy vähitellen kun saamme yhdessä keksittyä ratkaisuja muuttuvan yhteiskunnan eri tilanteisiin. Tämän hetken eläkeneuvottelujen tulos oli mitä oli, seuraava voi taas olla erilainen. Onneksi on vuosikymmeniä aikaa.

Sitä unelmaeläkettä odotellessa....