Sipilän
hallitusohjelman kirjauksista on käyty keskustelua suuntaan ja toiseen
viimeisen viikon ajan. Jälleen kerran leikkauksen alla ovat niin opetus- kuin
tutkimustoiminta. Hallitusohjelman liitteissä väläytettiin Suomen
ympäristökeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen yhdistämistä, joka tarkoittaa jo olemassa olevien YT-neuvottelujen päälle lisää neuvotteluja. Puhutaan rakenneuudistuksista kun kuitenkin halutaan pistää porukkaa ulos.
Ympäristöalaa
opiskelleena nuorena keskustelu hämmentää, koska ainoa asia, johon tunnutaan
keskittyvän, on irtisanomisen minimoiminen. Keskustelussa puhutaan luontaisesta
poistumasta eli vähennykset halutaan tehdä ihmisten siirtyessä eläkkeelle. Tämä
kuitenkin tarkoittaa suoraan sitä, että tilalle ei palkata ketään eli juuri
työelämän kynnyksellä olevat nuoret eivät koskaan pääse töihin. Heidän huoli on
tässä keskustelussa unohdettu ja selkeästi vain palkansaajien irtisanomisilta
pyritään välttymään.
Ensimmäinen työpaikka
valmistumisen jälkeen määrittelee paljon myös omasta urakehityksestä. Monet
tahot kuten Aarresaari-verkosto on julkaisut tutkimuksia, joiden mukaan
valmistumisen jälkeinen työttömyys ja pätkätyöläisyys voi määritellä omaa
työuraa pitkälle tulevaisuuteen. Työelämä on selkeästi murroksessa mutta kukaan ei tiedä mihin se on menossa. Onko Suomi valmis riskeeraamaan uuden sukupolven työuran kehityksen jo heti alkuvaiheessa?
Samaan aikaan hallitus
väläyttelee työurien pidentämistä lisäämällä kolmannen lukukauden ja haluamalla
myös kandit töihin. Millä vastavalmistuneet nuoret kandit pitäisi saada töihin
jos maisterit ja tohtoritkin kokevat työpaikkojen saamisen haastavaksi? Tietenkin vastakeinoina puhutaan nuorisotakuusta
ja yritysten ottamisesta mukaan nuorten työllistämiseen.
On kuitenkin hieman kyseenalaista puhua vastavalmistuneiden harjoittelupaikoista, koska kyseessä on
jo valmistunut ja työelämään valmis henkilö. Harjoittelua jo muutenkin käytetään hyödyksi teettämällä harjoittelijoilla töitä, koska harjoittelijoille ei ole pakollista maksaa palkkkaa.
Samaan aikaan hallitus vielä väläyttelee, että yhteiskuntasopimuksen on pakko syntyä. Eli hallitus haluaa työaikaan lisää noin 100 tuntia vuodessa. Käytännössähän tämä tarkoittaisi taas vähemmän työpaikkoja nuorille, jotka tekevät paljon pätkä- ja vuorotöitä, joissa jos jokainen tekee pari tuntia viikossa lisää, niin tarvitaan vähemmän väkeä taloon. Ei tässä ole kyse siitä, että jokainen tekisi enemmän samalla palkalla vaan että tarvittaisiin vähemmän työntekijöitä tekemään sama määrä töitä.
Samaan aikaan hallitus vielä väläyttelee, että yhteiskuntasopimuksen on pakko syntyä. Eli hallitus haluaa työaikaan lisää noin 100 tuntia vuodessa. Käytännössähän tämä tarkoittaisi taas vähemmän työpaikkoja nuorille, jotka tekevät paljon pätkä- ja vuorotöitä, joissa jos jokainen tekee pari tuntia viikossa lisää, niin tarvitaan vähemmän väkeä taloon. Ei tässä ole kyse siitä, että jokainen tekisi enemmän samalla palkalla vaan että tarvittaisiin vähemmän työntekijöitä tekemään sama määrä töitä.
Vastavalmistuneiden kohdalla muutaman kuukauden harjoittelut
ovat juurikin näitä pirstaleisia pätkiä, jotka voivat määritellä hyvin pitkälle
oman työuran kehityksen. Keskustelussa myös unohdetaan alanvaihtajat eli
jokainen vastavalmistunut ei mene enää nuorisotakuun piiriin. Näin
kolmekymppisten vastavalmistuneiden tuntuu olevan sitäkin vaikeampaa saada
töitä omalta alalta.
Nyt olisi aika siirtää
keskustelu pohtimaan myös tulevaisuutta, nuoria ja työelämän muuttumista.
Työuria pitäisi pidentää mutta milläs pidennät jos töitä vain ei ole?
No, tässä teille kuva söpöstä hauvasta, jotta vähän piristyisitte. Kyllä meille vielä töitä riittää. Se millaisia ne ovat, onkin jo eri kysymys.