Työura vie eteenpäin

Sananlaskussa sanotaan, että kaikki hyvä loppuu aikanaan. Itse olen kyllä eri mieltä. Olen ollut erinomaisessa työpaikassa viimeiset 3 ja puoli vuotta. Nyt kuitenkin on tullut aika lähteä eteenpäin ja antaa muille mahdollisuus jatkaa hommiani. Muutaman päivän päästä en ole enää ammattiliiton opiskelija-asiamies vaan Helsingin yliopiston tohtorikoulutettava. Moni on ihmetellyt valintaani jatko-opiskella, kun olen ollut muualla kuin yliopistolla töissä jo viimeiset 5 vuotta. Ajattelin nyt kertoa miksi valitsin tieni näin. 

Olen hokenut useamman vuoden ihmisille, että elämässä kannattaa olla tavoitteita. Tarvoitteet voivat olla mitä vain, mutta niiden on tarkoitus motivoida omia päätöksiä ja tekemisiä. Esimerkiksi opiskelijoille opetan tätä paljon, jotta he ottaisivat selvää siitä, että mihin haluavat mennä töihin tulevaisuudessa. Mitä varhaisemmassa vaiheessa tietää, mitä haluaa tehdä, niin sitä paremmin omat opinnot voi kohdentaa tätä tavoitetta varten. Itsekin jouduin miettimään paljon tätä asiaa. Mitä oikeastaan haluan tehdä isona?

Vastaus oli kuitenkin ilmiselvä. Keksin sen silloin kun vaihdoin pääaineen tähtitieteestä ympäristöfysiikkaan. Tähtitieteessä on olemassa leikkimielinen sanonta:"Kaikki, mikä on kuuta lähempänä, on triviaalia". Näin ei tietenkään ole. Tämä vain kertoo ehkä enemmän siitä, mihin tähtitiede keskittyy eli maan ulkopuolisiin asioihin. Itselläni kasvoi halu ymmärtää maailmaa ja sen ilmiöitä kuten ilmastonmuutosta. 

Samalla kun oma opintoala vaihtui, niin kasvoi myös into vaikuttaa asioihin. Olin toiminut useamman vuoden jo opiskelijapolitiikassa ja siellä opin poikkitieteellisyyden tärkeyden. Usein edes samaa asiaa eri näkökulmasta tutkivat alat eivät kommunikoi keskenään ja tieto pysyy hyvin pienen ryhmän sisällä. Ympäristökysymysten ratkaisemiseen tarvitaan siis myös poikkitieteellistä osaamista sekä ymmärrystä puhua eri alojen "kieltä". 

Päädyin tekemään gradua Suomen energialähteiden riskianalyysistä. Samasta aiheesta jatkan nyt väitöskirjaa. Haluan olla vielä energia-asiantuntija, joka pystyy puhumaan yleisölle kuin yleisölle. Haluan olla uskottava fyysikko. Haluan, että päättäjät uskovat tutkimuksen täykeyteen ja haluan olla viemässä heille tätä viestiä. Olen kuitenkin vielä ihan lapsenkengissä tietämykseni kanssa. Mitä enemmän opiskelen sitä vähemmän tunnun asiasta tietäväni. Siksi haluan opiskella lisää. 

Minä taistelemassa lohikäärmeitä vastaan. 

Samalla kuitenkin ahdistus kasvaa. Ahdistus siitä, mitä maapallolle tapahtuu. Ahdistus teollistumisen vaikutuksista kehitysmaissa. Ahdistus ihmisten välinpitämättömyydestä. Ahdistus argumenteista kuten "miksi meidän pitäisi tehdä mitään kun ei muutkaan". Ahdistus siitä, että tulevilla sukupolvilla ei ole enää näitä ongelmia, koska tulevia sukupolvia ei ole. Ja ahdistus siitä, että olen vain yksi pieni ihminen, joka yrittää taistella lohikäärmeitä vastaan.  

Tämä ahdistus ei kuitenkaan saa koskaan liian kovaa otetta. En anna sen saada. 

Uskon vakaasti, että luonnontieteet tarjoavat tärkeää tietoa maailman ympäristöongelmien ratkaisemiseen ja siksi niiden painoarvoa myös päätöksenteossa pitäisi kasvattaa. Tämä on ensisijainen motiivini lähteä tekemään väitöskirjaa. Haluan tehdä tieteestä ihmisille helpommin lähestyttävää. Haluan myös, että tulevilla sukupolvilla on maailma, jossa voi opiskella ja vaikuttaa samalla tavalla kuin itse olen voinut. 

Se, mitä haluan tehdä isona, on ollut itselleni selvää jo useamman vuoden. Haluan pelastaa maailman.

Tai jos totta puhutaan niin maailma ei ole menossa minnekään. Se on selvinnyt lukuisita jääkausista, ilmastonvaihteluista, meteoriitti-iskuista ja luonnonkatastrofeista. Maapallo kyllä pärjää. Haluan pelastaa ihmiskunnan!