Lukukausimaksut kompensoimaan hallituksen leikkauksia?

Tänään somessa on kiertänyt kansanedustaja Juhana Vartiaisen twiittiin pohjautuva ehdotus "pienistä" lukukausimaksuista, joilla voitaisiin kompensoida hallituksen aiheuttamat leikkaukset yliopistoille. Todellisuudessa kansanedustaja siis uudelleentwiittasi mikrotalousteorian professori Hannu Vartiaisen ehdotuksen, jonka mukaan opiskelijoille voitaisiin asettaa 2000 euron lukukausimaksu.

Professori Vartiainen nosti kyllä samalla esiin myös valmennuskurssien maksullisuuden ongelman, mutta vertaa sitä hivenen väärin lukukausimaksuihin. Luultavasti kyseessä on provosoiva heitto, mutta väännetään nyt rautalankaa.

• Valmennuskurrssi EI ole pakollinen vaan ilmankin sitä voi päästä yliopistoon. Lukukausimaksut koskisivat kaikkia ja ne eivät ole vapaaehtoisia.
• Valmennuskurssin hinta maksettaisiin kerralla, kun lukukausimaksu on LUKUKAUSIMAKSU eli se maksetaan joka vuosi. Tai nyt oletan, että puhekielessä käytetty lukukausimaksu tarkoittaa aina lukuvuotta, ei vain puolikasta eli lukukautta. Jos opiskelija opiskelee 5 vuodessa itsensä maisteriksi niin jo 2000 euron lukukausimaksulla tästä tulee 10 000 euroa jokaiselle opiskelijalle.  

Ilmeisesti tuo 2000 euron lukukausimaksulla haluttiin kompensoida vain henkilöstöleikkaukset,  mutta eihän homma ole niin helppoa. Kaikki kustannukset kulkevat käsi kädessä ja esimerkiksi tilakustannukset tietenkin nousevat jos henkilökuntaa on 1000 henkeä enemmän. Käytännössä tuolla lukukausimaksulla saataisiin takaisin noin 56 miljoonaa euroa.

Yksinkertaisella matematiikalla voidaan laskea, kuinka suuri lukuvuosimaksu tarvittaisiin, jotta Helsingin yliopiston säästöiltä voitaisiin välttyä kokonaan. Helsingin yliopistossa on opiskelijoita noin 28 000 tai ainakin ylioppilaskunnalla on tämän verran jäseniä, joista suurin osa on perustutkinto-opiskelijoita. Helsingin yliopistoon kohdistuu yhteensä noin 100 miljoonan vuosittainen säästöpaine. Eli jaetaan tuo 100 miljoonaa 28 tuhannelle = 3571 euroa per opiskelija.
Kun tämä jaetaan lukukausien aikaisille kuukausille eli 9 kuukaudella (kesälukukausi on erikseen), saadaan 397 euroa kuukaudessa lukukausimaksua.

Verrataan tätä vaikka nykyisiin opiskelijoiden käyttämiin etuuksiin. Opintotuki on korkeakouluopiskelijalle maksimissaan 336,76 euroa kuukaudessa. Eli käytännössä koko opintolainan voisi sijoittaa suoraan lukukausimaksun vaatimaan maksuun.

Opintolainaa korkeakouluopiskelija voi maksimissaan saada 400 euroa kuukaudessa. Kappas. Tämä sattuu olemaan juurikin se määrä, mitä tuota lukukausimaksua tulee kuukaudelle maksettavaksi, jos oletetaan, että opintotukea ja opintolainaa saadaan vuoden aikana 9 kuukaudelta (kesäkuukausilta tukea pitää hakea erikseen). Eli käytännössä lukukausimaksun voisi kuitata ottamalla täyden määrän opintolainaa.

Nyt tässä on tietenkin oletettu, että opiskelijamäärä säilyisi saman, kun todellisuudessa heti lukukausimaksun määräämisen jälkeen, se luultavasti putoaisi dramaattisesti. Ja hallintokulut kasvaisivat byrokratian lisääntyessä. Ja maalle pitäisi luoda jonkinlainen stipendijärjestelmä vähävaraisia varten. ja ja ja... En halua jatkaa tätä spekulointia enää sekuntiakaan pidemmälle pohtien sitä, mitä lukukausimaksut tekisivät yleisesti maan tulevaisuudelle, kun luokkaerot kasvaisivat ja koulutuksesta tulisi luksustuote, johon vain varakkalla on mahdollisuus.

Tiedän, että yliopistolla henkilökunta on nyt hyvin pettynyttä ja masentunutta, mutta hommaa ei auta se, että pettymys kohdennetaan opiskelijoiden syyksi. Opiskelija ei voi joutua maksumieheksi valtion tekemistä päätöksistä.

"Valmistun työttömäksi" -vitsistä tuli totuus, mutta se pitää lopettaa nyt!

Otsikko kertoi sen, mitä halusinkin sanoa. Tämä "vitsi" kulkee alalla kuin alalla vuodesta toiseen. Kun kysyy vaikka uudelta tuttavalta, että miksikä sitä valmistuu niin yleisin vastaus kuuluu työttömäksi naureskelujen kera.

Työttömyys on opiskelijana vielä sellainen asia, joka koetaan periaatteessa jatkuvasti kasvavana huolenaiheena, joka kummittelee aina välillä takaraivossa. Työttömyydessä ei ole mitään hauskaa ja kaikkein todennäköisin ajankohta, jolloin henkilö on työttömänä, on heti valmistumisen jälkeen. Tämä johtuu siitä, että harva työpaikka sattuu alkamaan juuri seuraavana päivänä valmistumisesta. Esimerkiksi moni valmistuu lukuvuosien mukaan touko-kesäkuussa. Useat työpaikat kuitenkin alkavat vasta elo-syyskuussa, kun lomilta palaava henkilökunta tulee takaisin. Ei ole mitään järkeä palkata uutta henkilöä kesäksi, jos ei tätä voida kouluttaa siihen, joten työtä on hyvin haastava löytää kesällä. Eli periaatteessa vitsi työttömäksi valmistumisesta pitää paikkansa. Se ei ole vitsi.

Tilastot puhuvat samaa kieltä. Korkeakoulutettujen työmarkkinajärjestö Akava julkaisi joulukuussa työttömyyskatsauksen, jonka luvut ovat karua luettavaa (taulukko 1). Korkeakoulututettujen työttömyys on noussut 12 % vuoden aikana kun koko maan työttömyys on noussut 6,4 %. Kokonaisuudessaan katsaukseen voi tutustua täällä, Katsauksesta nähdään kaikki työttömät eri koulutusasteen mukaan. Vastavalmistuneiden työttömyys (taulukko 2) on kaikilla koulutusasteilla lähes aina kasvanut nopeammin verrattuna yleiseen työllisyysasteeseen. Huolestuttavin muutos näkyy tohtorikoulutuksessa, jossa muutos on ollut 49,2 % vaikka kyseessä ovatkin määrällisesti pienet luvut.

Taulukko 1: Työttömien määrät joulukuussa 2015. 

Taulukko 2: Vastavalmistuneiksi tilastoissa luetaan ne henkilöt, joiden valmistumisesta on kulunut korkeintaan vuosi. Lähde: Akava.

Kuitenkin valmistumisen jälkeinen työttömyys kestää usein muutaman kuukauden kunnes juuri sopiva työpaikka löytyy. Eli valmistumisen jälkeen koittava työttömyys on usein vain väliaikainen tila. Akateeminen työttömyys on kasvava ongelma, mutta silti korkeakoulutettujen työttömyysprosentti on vielä alempi kuin koko maan työttömyysprosentti kaikilta aloilta. Eli toistaiseksi koulutus kannattaa vielä.

Silti, kun se fuksi tulee ensi kertaa laitokselle intoa ja unelmia täynnä niin kommentit heti alusta alkaen siitä, miten alalla ei kyllä valmistu miksikään, tekevät pienen viillon itsetuntoon. Näitä asiota ei puhuta hakuvaiheessa vaan keskitytään siihen, mikä hakijaa kiinnostaa. Alalle työllistymisestä puhutaan hyvin vähän ennen kuin se tulee ajankohtaiseksi ja silloinkin se on usein oman itsensä varassa ottaa selvää. Yksi tärkeimmistä asioista töitä hakiessa on usko omaan osaamiseen. Jos et itsekään usko siihen, että joku haluaisi palkata sinut, niin varmana kukaan ei palkkaa.

Nyt siis viimein olisi aika lopettaa tämä ikuisuuksia jatkunut vitsi siitä, että valmistutaan työttömiksi. Se ei auta ketään ja saa ihmiset vain vähättelemään ongelman laajuutta. Kasvava työttömyys on ongelma. Itsetunnon heikentyminen on ongelma. Se, että opiskelija ei tiedä miksi valmistuu, ON ONGELMA, johon yliopiston tulisi nyt puuttua ja lujaa. Työelämävalmiutta pitäisi selkeästi listätä ja tämä ei tarkoita vain harjoittelun tekemistä pakolliseksi. Opintojen kaaressa tulisi tuoda jatkuvasti esiin taitoja, joita opiskelija kerryttää vähitellen, jotta valmistuvalle henkilölle olisi selvää, mitkä ovat omat vahvuudet.

Jos ainoa vastaus, jonka vastavalmistunut voi sanoa miksikä hän valmistuu on työtön, on silloin systeemissä paljon vikaa. Lopetetaan homma jo alkuun sillä, että kaverit, tuutorit, kolleegat lakkaavat vähättelemästä omia taitojaan ja uskovat siihen, että löytävät vielä mahtavan työpaikan. Työttömyyden vähättely ja siitä vitsailu saa vain asian tuntumaan liian luonnolliselta olotilalta. Akateeminen työttömyys on tilastollisesti kasvava ongelma ja siitä vitsailun tulee loppua nyt, jotta ongelmaa voidaan alkaa käsitellä sen ansaitsemalla vakavuudella.